lovesugarsweet


Runobattle 12: kielletty rakkaus

sanoivat, että olimme naiiveja
sanoivat, että se menee ohi
sanoivat, että ymmärretään
kun ollaan vanhempia

käskivät unohtaa tunteet
käskivat luottaa biologiaan,
raamattuun, inhimillisyyteen, todellisuuteen

mutta me ei kuunneltu
me ei uskottu eikä me toteltu
me rakastettiin, vaikka se kiellettiin


rakennetaan tyynylinna

mennään sänkyyn

heittäydytään peittojen alle

rakennetaan tyynylinna

hukataan pörrösukat

nukutaan ikuisuus

herätään

etsitään pörrösukkia

tanssitaan jääkaapin valossa

kompastellaan kohteliaisuuksiin

mennään takaisin

sänkyyn

bed


Runobattle 11: Juhannustanssit

muut tanssivat kevein askelin kukkia hiuksissaan

maalla, merellä, mökillä, pellolla ja kokon ympäri

minä tanssin märällä asfaltilla voikukka kädessäni

kaupungissa, jossa kaikki kärsivät unettomuudesta

kaupungissa, jossa aina on ilta jossa on aina kiire

ehkä hetkeksi muistan, että aurinko ei laske

tanssin auringolle

 


Runobattle 10: Kissankultaa

mulla on vain yliviivattuja sanoja
paperille kuivuneita kyyneliä ja puoliksi luettuja kirjoja
ihmettelit aarteitani, pidit niitä kissankultana
et ymmärtänyt taikaa rihkamana esiintyvissä timanteissa

itkin teeheni ja revin jokaisesta kirjasta viimeisen sivun
pureskelin lyijykynän päätä, itkin lisää
yritit piristää koruilla, laukuilla, kynsilakoilla
“kissankultaa”, tuhahdin
halusin
ajatuksen, tunteen, sanoja,
halusin taikaa


Runobattle 10: Haarniska

aurinko nousee
hirviöt lähestyvät, horisontissa raikuu
katson sinua silmät suurina, paniikissa
hymyilet, mutta pakokauhuni ei pienene, ei katoa
aika ja hirviöt ovat repineet muureja ympäriltämme
kohta olemme ilman suojia
ilman suojia sodan keskellä

laitat kilpesi ja miekkasi varovasti maahan
riisut haarniskasi ja ojennat sen minulle
“tarvitset tätä minua enemmän”


Rakkaudella, Alzheimer

Kun hiukseni harmaantuvat
hymyile minulle
Kun alan unohdella sanoja
naura kanssani
Kun täytän 60 vuotta
tanssi kanssani
Kun en enää tiedä, missä olen
pidä kädestäni kiinni, ole majakkani valo
Kun en enää tunne sinua
tapaa minut uudelleen

Rakkaudella,
Alzheimer


Runobattle 9: Eritteet ja tunteet

Eritteet ja tunteet #runobattle #runotaikuole

viha katseli minua silmiin kuin uhkaava vanha karhu
asetteli tarjottimelle syytöksiä, verta ja hikeä

suru piti kädestäni kiinni kuin hiljainen lapsi
surun toisessa kädessä oli ämpärillinen kyyneliä

rakkaus kosketti poskeani kuin pehmeä kissan tassu neljältä aamuyöllä
maalasi ja laveerasi iholleni ilon kyyneliä ja hikeä

suru katseli vihaa anteeksi antavasti
viha yritti hymyillä rakkaudelle, epäonnistui ja irvisti
rakkaus piti meidän kaikkien käsistä kiinni
kaikkien meidän kätemme hikoilivat


Runobattle 8: Murha kaupungissa

#runobattle #runotaikuole

Murha kaupungissa

askeleita, kiljahduksia, naurua ja tupakan savua
kiire Helsingin yössä
väsyneitä katseita, tyhjiä kaljatuoppeja ja puolikkaita lauseita
jokainen on joko tulossa tai lähdössä
kukaan ei jää, pysähdy, katso tai kuuntele

hitaasti sielu revitään irti elämästä
ruuvimeisseli, vasara, jesari, muovi
verta ja kyyneliä, yksi henki vähemmän
kukaan ei tiedä, kukaan ei tunne, kukaan ei välitä


Runobattle 7: Elämä on

#runobattle

Elämä on

karkkeja ja kyyneliä
nonparelleja jäätelössä
kermavaahtoa nenällä
pieniä asioita, makeita asioita
elämä on ohikiitäviä hetkiä

mutta

elämä on myös yöllisiä kriisipuheluita
suudelmilla vaihdettuja kyyneleitä
raivokohtauksia ja rikkinäisiä sukkahousuja
pysäyttäviä hetkiä, räjähtäviä hetkiä
elämä on tornadoja kukkapenkissä

parhaimmillaan

elämä on kissankarvoja ja hallitsemattomia naurukohtauksia
lämpimiä halauksia, sympaattisia katseita,
hymyileviä haukotuksia
elämä on ihana mysteeri suklaasydämellä


Runobattle 6: Kameleontti

#runobattle #runotaikuole

KAMELEONTTI

Sun raivosi läikkyi rajojesi ulkopuolelle, säikähdin
Sulauduin yhteen makuuhuoneen tapettien kanssa, katosin
Nyrkkisi etsivät kohdetta, mutta hakkasit vain seinää

Istuit vieressäni sohvalla, sanoit rakastavasi
Sulauduin yhteen mustan kankaan kanssa, olin osa sohvaa
Pidät siis sohvasta, selkänojasta ja nukkaisesta pinnasta

Kuivat oksat napsahtelivat poikki kumisaappaideni alla
Metsä ääntelehti ja kertoi tarinoitaan
Peuran suuret silmät tuijottivat minua, säikähdin
Hengitin, olin osa metsää, kaunis eläin lähestyi minua
Se nuuhki hetken ja hyppi pakoon, muistin
Olen vielä ihminen, en kameleontti