lovesugarsweet


Category Archive

The following is a list of all entries from the fiction category.

Just a Memory

So I was back in Helsinki in December and I noticed there were a lot of small changes in the city. In a way, I felt really jealous and hurt because I didn’t know of those changes. Then I played around with that thought – I was jealous since Helsinki wasn’t mine anymore. Like it had been a lover and then nothing.

Helsinki is the guy you date in your early twenties. He’s a good kisser but he’s always in a hurry. He’ll make plans with you and always show up late – but with a very good, sincere, excuse.

Helsinki is the woman you meet in a gay bar dancing to Tegan and Sara. She’s your very first … in many ways. First same sex kiss, the first person to teach you the world is more colorful than black and white. And, most of all, she’s the first one to show you we’re all a little bit broken inside, we are all fallible and flawed. Helsinki is the woman in your bed in the dead of the night talking about monsters and hope.

Helsinki is the cobblestone streets around Senaatintori where you’ve sworn you’ll never wear high heels ever again. It’s the drunken homeless man asking money “for a cardigan fund for the sailors drowned in the sea”. It’s the tired smile shared with a stranger 7:30 am on a Monday morning in tram 10.

Helsinki is that one man who’s just a casual thing; friends with benefits, but who you’ll always be a little bit of in love with. Helsinki is the guy you’ll learn to let go.

Helsinki is the day after a rainstorm. It’s a safe harbor for dead umbrellas. Helsinki is an old lover who still knows their way around your skin and lips. It’s a friend, a cup of coffee and it’s a home. But most of all, Helsinki is a memory.

My Helsinki is just a memory.

 Helsinki Cathedral

 


Runobattle: Ruuhkavuodet

Puhelimessani on 18 herätystä aamuksi

Työsähköpostissani on 400 ihmistä, joille juttelen viikottain

Jääkaapissani on viisi vanhentunutta juotavaa jukurttia, kolme huonoa banaania ja lukuisia muistoja viime kuulta

Puhelimessani on satoja lukemattomia viestejä

Työpäivässäni on 16 tuntia

Elämässäni on enemmän palasia kuin pelejä

30 lähestyy nopeammin kuin koskaan, kun elää viikossa kaksi viikkoa kerrallaan

Sanojen määrä lisääntyy samalla kun niiden merkitykset vähenevät

P1-BB991_POWSUB_G_20110812183308


Runobattle: kirkas kevät

ihmiset yleensä rakastavat kevättä
auringon valo lisääntyy ja päivät pitenevät

mutta kevät, KEVÄT, tuo mukanaan migreenin, siitepölyä ja aivastuksiin päättyviä lauseita

järki valuu alkulimana ihmisten korvista ulos samalla kun lompakon sisältö valuu festarilippuihin

kevät kirkastaa, kirkastuu, kirkastui
kevät rakastaa aurinkoa mutta
aurinko ei rakasta ihmisiä
ja ihmiset yleensä rakastavat kevättä


Runobattle: Vapaa pudotus

unohdetaan hetkeksi kiihtyvyys ja ilmanvastus

keskitytään adrenaliiniin ja vapauden tunteeseen

unohdetaan kuolemanpelko ja se hetki kun sydän alkaa hakata laittoman nopeasti

keskitytään lentämiseen, uskaltamiseen ja mahdollisuuksiin

riskin ottamista seuraa aina vapaa pudotus

ja vapaata pudotusta seuraa aina päämäärä

lopussa voi olla kova asfaltti, pehmeä patja tai trampoliini ja uuusi hyppy

kukaan ei leiju ikuisesti 




Punctuation marks. Hot pink.

To me you were always this sweet pink question mark.

A wildcard that was safe to keep in my pocket.

First you found someone new, your blue comma.

And when that sentence ended, I was already happily snuggling with a new purple exclamation mark.

A new paragraph began; you told me I was a pink question mark. Hot pink.

But we never found the same page; we weren’t typed onto the same line as we hoped.

Now you have your yellow dash and I’m in an ellipsis being shipped to another book.

Maybe I’ll still keep my sweet pink question mark and place it on a happy page.

tumblr_n6ykicUMxO1sbqfz9o1_1280


Runobattle 23: murtovaras

Löysin revityn sivun (sivunumero 374) tunteitteni tietokirjasta,
siinä se oli, sängyn vieressä lattialla.
Oma käsialani tuijotti minua vihaisesti silmiin.

Näin huulipunalla kirjoitetun ajatuksen pätkän vessan seinässä.
Ja mietin sinua.

Sinä. Sinä liikut hiippailen, eikä sua kukaan nää,
ei kuule tai olemassaoloa tiedosta.

Varastat palasia mun ajatuksistani,
lauseita ja puolipilkkuja takaraivosta.

Murtaudut röyhkeästi muurieni sisäpuolelle
levittelet ajatukseni pitkin ruokapöytää ja olohuonetta, esille, kaikkien nähtäväksi.

Varastat tunteitani ja poltat ne loppuun hiileksi, tuhkaksi.
Olet niin iso osa minua etten tiedä,
missä Minä lopun ja missä Sinä alat.

Olet minä muttet kuitenkaan.
Olet murtovaras avaimet kourassa.
Olen murtovaras omassa kodissani.

IMG_1214.PNG


Entropy

A glass full of cold yogurt stared mercilessly at a mug full of hot coffee.

‘When did it become like this? You lose your warmth and with that, you become unwanted, cold. And I, I lose my cool, I’ll become warm and undesirable. When did it become like this?’

coffee-cute-drink-illustration-Favim.com-605287


Runobattle 22: juoksen

korvissa suhisee
tuuli tanssii hiuksissani
kenkäni kopisevat mukulakivikadulla
en koskaan juokse tarpeaksi nopeasti
enkä koskaan osaa hidastaa
seuraan jalanjälkiäsi betonitaivaassa
menithän tästä aiemmin, menithän?


Runobattle 21: Tällaisina päivinä

Tällaisina päivinä lasken sekunteja nollapisteeseen.

Annan möröilleni nimet.
Kävelen käsi kädessä hirviöitteni kanssa.
Lasken mustan eri sävyjä, tanssin harmaassa usvassa.

Hengitän hitaasti, tuhlaan happimolekyylejä.
Pidennän viimeistä tahtia, adagissimo…
Heitän kolikoita epätoivon kaivoon.

Tällaisina päivinä revin viimeisetkin hampaat hymystäni irti.


Runobattle 20: #runolapselle

älä ikinä aikuistu
tämä maailma ei tarvitse lisää isoja ihmisiä
niitä vakavia, jotka puhuvat joko asuntolainoista tai eläkesäästöistä eikä muista

älä ikinä kasva isoksi
tämä maailma tarvitsee sinua ja sinun viattomuuttasi
niitä kikatuskohtauksia aamulla kun murot lentävät ”vahingossa” lattialle

älä ikinä menetä nauruasi
jos jotain hauskaa tapahtuu, naura
naura niin lujaa että naapurin puolikuuro tätikin kuulee
naura vaikka joku katsoisi sinua paheksuvasti

älä ikinä anna lapsuutesi juosta ohitsesi
sormesi ovat pienet ja hennot mutta älä anna tämän hetken lentää pois
levitä kädet, katso ylös ja pyöri ympyrää
pyöri niin kovaa että kaadut ruohikolle nauraen