lovesugarsweet


Runobattle: kirkas kevät

ihmiset yleensä rakastavat kevättä
auringon valo lisääntyy ja päivät pitenevät

mutta kevät, KEVÄT, tuo mukanaan migreenin, siitepölyä ja aivastuksiin päättyviä lauseita

järki valuu alkulimana ihmisten korvista ulos samalla kun lompakon sisältö valuu festarilippuihin

kevät kirkastaa, kirkastuu, kirkastui
kevät rakastaa aurinkoa mutta
aurinko ei rakasta ihmisiä
ja ihmiset yleensä rakastavat kevättä


Runobattle 23: murtovaras

Löysin revityn sivun (sivunumero 374) tunteitteni tietokirjasta,
siinä se oli, sängyn vieressä lattialla.
Oma käsialani tuijotti minua vihaisesti silmiin.

Näin huulipunalla kirjoitetun ajatuksen pätkän vessan seinässä.
Ja mietin sinua.

Sinä. Sinä liikut hiippailen, eikä sua kukaan nää,
ei kuule tai olemassaoloa tiedosta.

Varastat palasia mun ajatuksistani,
lauseita ja puolipilkkuja takaraivosta.

Murtaudut röyhkeästi muurieni sisäpuolelle
levittelet ajatukseni pitkin ruokapöytää ja olohuonetta, esille, kaikkien nähtäväksi.

Varastat tunteitani ja poltat ne loppuun hiileksi, tuhkaksi.
Olet niin iso osa minua etten tiedä,
missä Minä lopun ja missä Sinä alat.

Olet minä muttet kuitenkaan.
Olet murtovaras avaimet kourassa.
Olen murtovaras omassa kodissani.

IMG_1214.PNG


Runobattle 21: Tällaisina päivinä

Tällaisina päivinä lasken sekunteja nollapisteeseen.

Annan möröilleni nimet.
Kävelen käsi kädessä hirviöitteni kanssa.
Lasken mustan eri sävyjä, tanssin harmaassa usvassa.

Hengitän hitaasti, tuhlaan happimolekyylejä.
Pidennän viimeistä tahtia, adagissimo…
Heitän kolikoita epätoivon kaivoon.

Tällaisina päivinä revin viimeisetkin hampaat hymystäni irti.


Runobattle 20: #runolapselle

älä ikinä aikuistu
tämä maailma ei tarvitse lisää isoja ihmisiä
niitä vakavia, jotka puhuvat joko asuntolainoista tai eläkesäästöistä eikä muista

älä ikinä kasva isoksi
tämä maailma tarvitsee sinua ja sinun viattomuuttasi
niitä kikatuskohtauksia aamulla kun murot lentävät ”vahingossa” lattialle

älä ikinä menetä nauruasi
jos jotain hauskaa tapahtuu, naura
naura niin lujaa että naapurin puolikuuro tätikin kuulee
naura vaikka joku katsoisi sinua paheksuvasti

älä ikinä anna lapsuutesi juosta ohitsesi
sormesi ovat pienet ja hennot mutta älä anna tämän hetken lentää pois
levitä kädet, katso ylös ja pyöri ympyrää
pyöri niin kovaa että kaadut ruohikolle nauraen


Runobattle 19: ihme (kirjanselkäruno)

image

image

Kirjanselköruno – Ihme

Sadepäivän tarinoita
Kaislikossa suhisee
Taikurin hattu
Missä kalat syövät puiden lehtiä

Kirjailijat:
Outi Nikula
Grahame Moore
Tove Jansson
Anneli Vainio


Runobattle 16: helle

kärpäsen väsyneet siivet erittävät hikeä
sen pörinä ei juurikaan haittaa
polvitaipeeni ovat nihkeät
missä vaiheessa ajatuksistani tuli näin… tahmaiset?


Runobattle 14: jalkapallo

Sata metriä, kaksi maalia
Minä ja sinä

En osaa tehdä muuta kuin
Omia maaleja
En osaa puolustaa
Saati sitten hyökätä

Sulla on laji veressä
Hyökkäyksen salat kirjattu y-kromosomin
Puolustus ja maalien tekotaito x-kromosomissa

Mutta tässä mä olen
Jalkapallokentällä ilman kypärää


Runobattle 13: Avara Lumo

se ei ollut voodoota eikä se ollut taikajuomaa
sellaista mystistä liuosta, jota pitää nauttia pimeässä takahuoneessa
mutta siinä oli taikaa, siinä oli kipinöitä
tunetta, endorfiineja, serotoniinia,
dopamiinia, adrenaliinia, pahuuden lamaannuttavaa morfiinia

se oli lumoa, taikaa, epämääräisiä ajatuksenpätkiä
se ei rajoittanut, se ei vaatinut, se ei pakottanut
ajatukset saivat lentää pois ja juosta takaisin
ristiriitaiset tunteet tanssivat keskenään täydessä sovussa
maailma avartui

kaikki tämä vain koska joimme liikaa pepsi-maxia


Runobattle 12: kielletty rakkaus

sanoivat, että olimme naiiveja
sanoivat, että se menee ohi
sanoivat, että ymmärretään
kun ollaan vanhempia

käskivät unohtaa tunteet
käskivat luottaa biologiaan,
raamattuun, inhimillisyyteen, todellisuuteen

mutta me ei kuunneltu
me ei uskottu eikä me toteltu
me rakastettiin, vaikka se kiellettiin


Runobattle 11: Juhannustanssit

muut tanssivat kevein askelin kukkia hiuksissaan

maalla, merellä, mökillä, pellolla ja kokon ympäri

minä tanssin märällä asfaltilla voikukka kädessäni

kaupungissa, jossa kaikki kärsivät unettomuudesta

kaupungissa, jossa aina on ilta jossa on aina kiire

ehkä hetkeksi muistan, että aurinko ei laske

tanssin auringolle