lovesugarsweet


Runobattle: kirkas kevät

ihmiset yleensä rakastavat kevättä
auringon valo lisääntyy ja päivät pitenevät

mutta kevät, KEVÄT, tuo mukanaan migreenin, siitepölyä ja aivastuksiin päättyviä lauseita

järki valuu alkulimana ihmisten korvista ulos samalla kun lompakon sisältö valuu festarilippuihin

kevät kirkastaa, kirkastuu, kirkastui
kevät rakastaa aurinkoa mutta
aurinko ei rakasta ihmisiä
ja ihmiset yleensä rakastavat kevättä

Advertisements

Runobattle: Vapaa pudotus

unohdetaan hetkeksi kiihtyvyys ja ilmanvastus

keskitytään adrenaliiniin ja vapauden tunteeseen

unohdetaan kuolemanpelko ja se hetki kun sydän alkaa hakata laittoman nopeasti

keskitytään lentämiseen, uskaltamiseen ja mahdollisuuksiin

riskin ottamista seuraa aina vapaa pudotus

ja vapaata pudotusta seuraa aina päämäärä

lopussa voi olla kova asfaltti, pehmeä patja tai trampoliini ja uuusi hyppy

kukaan ei leiju ikuisesti 




Runobattle 23: murtovaras

Löysin revityn sivun (sivunumero 374) tunteitteni tietokirjasta,
siinä se oli, sängyn vieressä lattialla.
Oma käsialani tuijotti minua vihaisesti silmiin.

Näin huulipunalla kirjoitetun ajatuksen pätkän vessan seinässä.
Ja mietin sinua.

Sinä. Sinä liikut hiippailen, eikä sua kukaan nää,
ei kuule tai olemassaoloa tiedosta.

Varastat palasia mun ajatuksistani,
lauseita ja puolipilkkuja takaraivosta.

Murtaudut röyhkeästi muurieni sisäpuolelle
levittelet ajatukseni pitkin ruokapöytää ja olohuonetta, esille, kaikkien nähtäväksi.

Varastat tunteitani ja poltat ne loppuun hiileksi, tuhkaksi.
Olet niin iso osa minua etten tiedä,
missä Minä lopun ja missä Sinä alat.

Olet minä muttet kuitenkaan.
Olet murtovaras avaimet kourassa.
Olen murtovaras omassa kodissani.

IMG_1214.PNG


Runobattle 22: juoksen

korvissa suhisee
tuuli tanssii hiuksissani
kenkäni kopisevat mukulakivikadulla
en koskaan juokse tarpeaksi nopeasti
enkä koskaan osaa hidastaa
seuraan jalanjälkiäsi betonitaivaassa
menithän tästä aiemmin, menithän?


Runobattle 21: Tällaisina päivinä

Tällaisina päivinä lasken sekunteja nollapisteeseen.

Annan möröilleni nimet.
Kävelen käsi kädessä hirviöitteni kanssa.
Lasken mustan eri sävyjä, tanssin harmaassa usvassa.

Hengitän hitaasti, tuhlaan happimolekyylejä.
Pidennän viimeistä tahtia, adagissimo…
Heitän kolikoita epätoivon kaivoon.

Tällaisina päivinä revin viimeisetkin hampaat hymystäni irti.


Runobattle 20: #runolapselle

älä ikinä aikuistu
tämä maailma ei tarvitse lisää isoja ihmisiä
niitä vakavia, jotka puhuvat joko asuntolainoista tai eläkesäästöistä eikä muista

älä ikinä kasva isoksi
tämä maailma tarvitsee sinua ja sinun viattomuuttasi
niitä kikatuskohtauksia aamulla kun murot lentävät ”vahingossa” lattialle

älä ikinä menetä nauruasi
jos jotain hauskaa tapahtuu, naura
naura niin lujaa että naapurin puolikuuro tätikin kuulee
naura vaikka joku katsoisi sinua paheksuvasti

älä ikinä anna lapsuutesi juosta ohitsesi
sormesi ovat pienet ja hennot mutta älä anna tämän hetken lentää pois
levitä kädet, katso ylös ja pyöri ympyrää
pyöri niin kovaa että kaadut ruohikolle nauraen


Runobattle 18: Vastarannalla

Vastarannalla on aina isompi mökki
siellä on enemmän rakennusoikeutta ja hiljaisemmat naapurit.

Vastarannalla on aina mielenkiintoisemmat juhlat
siellä on parempaa musiikkia ja kalliimpi grilli.

Vastarannalla on aina kauniimpi auringonlasku
siellä on isompi kuu ja jykevämmät salamat.

Mutta täällä, lammen tällä puolen on hiljaisempaa
täällä on hetkiä enemmän.

Täällä, järven tällä puolen on voikukkia
enemmän höytyviä puhallettaviksi.

Mutta täällä, järven rannalla on minä
enemmän elämää nautittavaksi.

Täällä minä olen.


Runobattle 15: Merirosvon sydän

Merirosvon sydän

Olipa kerran merimies
käsivarret tatuointeja täynnä
sanavarastossa kirosanoja
hihassa näkymättömissä rommia

vaimon mies löysi
kauniin, kiltin, sinisilmäisen
lapsista huolimatta meri lauloi
kutsui miestä luokseen

perheen sydämet hän varasti
laivalle vei, alle mustan lipun
seitsemää merta tutki
kunnes aika jätti